Mun valinta

Olympialaiset alkavat olla loppusuoralla ja vielä sunnuntai päivän viimeinen kisapäivä edessä, jossa huipentuu mm. miesten kiekkofinaalin ratkaisu Ruotsi – Kanada. Itse olen täysin Ruotsin puolella, kuten koko kisojen ajan olen ollut avoimesti, kuten myös Norjan kannattajana. Tästä olen saanut kuulla koko kisojen ajan useilta eri henkilöiltä. Esiin on nostettu isänmaallisuus sun muuta. Urheilu kuitenkaan ei ole isänmaallisuuden asia. Faktaahan se vain on.


En kannusta mä Suomea,
vaan sydän sykkii komea.
Norjalle ja Ruotsille,
mä vähät välitän sille.
Kun loskaa siitä niskaan saan,
mua muiden mielipiteet vähät kiinnostaa.
Norja ja Ruotsi on ykkösiä mulle,
ei niiden tarvitse olla sitä sulle.


Mä en peittele sitä, että kannustan urheilussa tosi paljon Ruotsin ja Norjan urheilijoita. Miksi pitäisi? Urheilu, kuten musiikki on mielipide kysymys. Löytyy listalta myös Espanja ja Suomikin listoilta, kun eri urheilulajeista puhutaan. Kuitenkin enemmän löytyy tuolta Norjasta suosikkini jostain syystä.


Sydän sykkii sinivalkopunaista. En tiedä miksi, mutta näin vaan on. Ei sen tarvi sinivalkoista sykkiä, vaikka Suomessa olen syntynytkin. Suomi pysyy ikuisesti mun synnyinmaana, mutta kotimaana ei mitä luultavammin kovinkaan pitkään. Kotimaani onpi joku muu tulevaisuudessa, toistaiseksi se on Suomi. Elämä on valintoja täynnä ja sinun on itse tehtävä ne valinnat.


Se on mun valinta mitä mä teen,
se on mun valinta minne mä meen.
Se on mun valinta miten mä teen.
Se on mun valinta miksi sen teen.


Olen saanut valinnoistani ja etenkin tämän asian tiimoilta todella paljon ihmetystä ja lokaa niskaan, mutta mua ei kiinnosta mitä muut ajattelee siitä mitä teen. Totean usein heille vain, että hankkikaa elämä. He arvostelevat toisten valintoja vain siksi, kun heillä ei ole omaa elämää. Omapahan on valintansa.


Uskalla sinäkin elää omaa elämää ja tehdä omat valintasi. Onko se lottovoitto lopulta syntyä Suomeen? Minun mielestäni ei todellakaan ole. Sä sen sijaan saat itse tehdä sen oman valintasi mitä vastaat kysymykseen.

Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide!

Saamelaisten kansallispäivää vietetään helmikuun 6. päivänä. Tuona päivänä vuonna 1917 Pohjoismaiden saamelaiset aloittivat rajat ylittävän keskinäisen yhteistyön. Saamen kansa on Euroopan unionin ainut alkuperäinen kansa ja heillä on oma lippu ja kieli. Yleisin puhuttu saamen kieli on pohjoissaame, jota puhuu yli 20 000 ihmistä Pohjoismaissa. Suomessa pohjoissaamea puhuu 2000 ihmistä. Muita Suomessa olevia saamenkieliä on inarinsaame ja koltansaame. Molempia puhuu n. 300 saamelaista. Inarinsaamea puhutaan Inarinjärven ja Utsjoen ympäristössä ja se on vain Suomessa puhuttu kieli.

Syy miksi saamelaiset halusivat pysyä ns. omana kansanaan oli ensisijaisesti saada säilyttää mahdollisuus heidän perinteisiin elinkeinoihinsa.

Viralliseen almanakkaan liputuspäivä saatiin vasta 2004 vuonna, mutta ennen sitä on saamelaiset jo liputtanut kansallispäivänä.

Saamelaisiin yhdistetään usein porotalous, mutta se ei ole itsestään selvyys saamelaisille hoitaa porotokkaa. Suuri osa saamelaisuutta on myös käsityötaito, joka heillä on hallussa. Materiaaleina käytetään paljon poronluita, nahkaa ja turkkia.

Saamelaisten näkyvin tunnus on saamenpuku. Pukua käytetään erityisesti juhlatilaisuuksissa, mutta jotkut käyttävät sitä myös aina kylille mentäessä. Suomessa on 5 erilaista saamenpuvun päämallia.

Tunnettuja saamelaisia ovat mm. poliitikko Janne Seurujärvi, alppihiihtäjä Anja Pärson, näyttelijä Renée Zellweger ja lestadiolaisten kantaisä Lars Levi Laestadius.