Vesi ja tuli – Elämänkertojat

Vesi ja tuli – Elämänkertojat

Kävin lauantai iltana kävelemässä Hässelbyn hautuumaalla. Hautuumaalla käynti vetää aina hiljaiseksi ja vie ajatukset muualle. Kuinka aika on rajallista ja elämämme maan päällä vain pieni hetki. Kukaan meistä ei tiedä kuinka kauan täällä saamme olla. Nuorin oli n. 11 vuotias, joka jo oli kutsuttu Taivaan kotiin. Hiljaiseksi vetää mielen. Nuorin tuntemani, joka kutsuttu autuaammalle kivuttomaan maahan oli vasta tokan luokan juuri käynyt. Oma luokkakaverini. Kyllä melkoinen shokki kolmannen luokan alku uudessa koulussa pienelle pojalle, kun oma kaveri oli kuollut. Nikolle terveisiä Taivaan kotiin!! <3


-Kukaan tiedä ei milloin täältä lähdetään.
Onko se jo huomenna vaiko ensi viikolla,
yhtä hyvin voi olla tänä iltana.

Pätkä kirjoittamastani kappaleestani Elämä on liian lyhyt.

Vesi

Kristittynä tykkään puhua vertauskuvilla, kuten Jeesuskin. Hautuumaa kierroksella istuin pienen vesilähteen ääreen penkille. Vesilähteen reunuksilla oli muutama kynttilä palamassa ja värikkäitä kukkia.

Itselleni vesi on tärkeä elementti. Se tuo mieleen elämän ikuisuuden ja jatkuvuuden. Me pysymme ihmisenä koko aika, vaikka elämä kuljettaa eteenpäin kohti mukavia ja huonoja aikoja. Vesi virtaa joissa, merissä ja puroissa, mutta vesi ei muutu öljyksi tai limsaksi. Vesi pysyy vetenä. Välillä vesi ottaa toisen olomuodon jään tai höyryn. Silti se on vettä edelleen. Ihminenkin välillä leijuu taivaissa ja kurkottelee unelmia, jotka eivät aina välttämättä ole realistisia. Silti me pysymme loppupeleissä maanpinnalla. Tai käperrymme omaan suojamuuriin ja jäädymme omaan maailmaan emmekä huomio ympäristössä tapahtuvia asioita. Elämä vie aina meitä eteenpäin. Vesi ei koskaan jämähdä paikalleen, kuten ei ihminenkään. Hetkellisesti näin voi käydä.

"

Elämä on liian lyhyt, älä paikoillesi jää.
Jos vaan paikoillasi pysyt et mitään täällä nää.
Nauti elämästä tästä, joka hetkestä.
Rukoile ja usko Herraan, pääset synneistäs.
"


Kertosäe niinikään kirjoittamastani kappaleesta Elämä on liian lyhyt


Tuli

Tuli on toinen tärkeä elementti mulle. Kertoo elämän käännekohdasta. Kuinka kuolema maan päällä muuttuu ikuiseksi elämäksi. Tuli roihuaa nuotiossa ja antaa kirkkaan loisteen nuotion ympärille. Palavat puut muuttuu tuhkaksi, mutta on edelleen. Tuli, valo on tie totuuteen ja ikuiseen elämään. Tulen loimua kun katselen se saa mielen rauhalliseksi ja ajattelemaan elämästä hyvää. Vaikka täältä joskus lähdemme niin jatkamme silti elämää. Paikassa, johna emme tunne enää kipua ei syyllisyyttä. Paikka jossa saamme olla oma itsemme vailla pelkoa joutua hyljätyksi. Paikka joka on viimeinen kotimme, josta meitä ei ajeta pois ikinä. Tulella on valtava voima, kuten myös Valolla eli Herramme Jeesus Kristuksella. Hän on tie, totuus ja elämä.

Taas päivä ohi on,

tunnen tuulen vireen.
Yötä vasten matkataan,
omaan maailmaan.
Siellä tehdä sinä saat,
mitä sydän haluaa.
Ei siellä tarvi mitään kantaa,
murheetkin saat unohtaa.
Nauttia nyt ainoastaan,
kukaan siellä ei tule vastaan.
Kuulet kuiskauksen vaan korvaan,
muista mieleen paina tarkkaan,
mitä sulle sanotaankaan.



Ensimmäinen säkeistö kirjoittamastani kappaleesta Jokainen hetki

Kiitos ja kumarrus

En enää vuottakaan,
Jaksa täällä odottaa.
Lähden täältä kulkemaan,
Ei tarvi enää jonottaa.

Aika täällä päätökseen,
On tullut kohdaltani.
Nähty kaikki tarpeellinen,
Nyt omalta osaltani.

Aika heittää hyvästi,
Jää moni täällä kaipaamaan.
Kiittää, kumartaa nyt syvästi,
Nyt teitä riennän halaamaan.

Kerran katkennut – vaikea luoda

Vietettyäni nuoruuteni aktiivisesti seurakuntaelämässä Vaasan suomalaisessa seurakunnassa ja sen jälkeen muuttanut pois Vaasasta on tuottanut hienoisia ongelmia luoda uudestaan seurakuntayhteyttä. Espanjassa vielä vietin aktiivista seurakuntaelämää osallistuen jokaiseen Jumalanpalvelukseen ja osana toteutusrinkiäkin olin myös. Myös seurakunnan partiossa olin ohjaajana sekä yhtenä kouluttajana isoskoulutuksessa. Espanjasta muutettuani takaisin Suomeen ainut suora yhteys oli kesällä 2013 työskenneltyäni Nokian seurakunnalle yövalvojana rippileireillä.


Uuteen paikkakuntaan tai maahan muuttamisen jälkeen on ylipäänsä vaikeata luoda uutta verkostoa ja kotiutua paikkakuntaan/maahan. Erityisen vaikeaksi koen seurakuntasiteen uudelleen syntymistä, kun sen kerran on mennettänyt. Ei sillä, että olisin kokonaan sen kadottanut, mutta se aktiivisuus on kadoksissa. Siitäkin huolimatta käteni yhteen liitän joka ilta ja Taivana Isää kiitän ja rukoilen.


Viime kesänä pääsin taas askeleen lähemmäksi Jeesusta tutustuessani eräisiin ihmisiin. Askel askeleelta olen nyt ottanut askeleita ja Ruotsiin muutto oli iso askel tällä tiellä. Aikaa on enemmän ollut sille mistä todella tykkää ja pääsee antamaan aikaa itselleen. Vielä kun löytäsi sen aktiivisen osallistumisen vielä seurakuntaelämään niin olisi taas mukana elämässä sellaista elämää, joita oli ikävä Vaasan jaksossa. Vaasassa lukuisia tuttuja, joiden kuulumisia vieläkin näen ja kuulen mm. vasepuukin kautta. Kiitollinen olen heistä ja hienoa nähdä heidän jatkavan Sanan parissa.


Itse olen löytänyt sen oman tapani, jolla pystyn Sanaa tuoda esille. Se on kirjoittaminen. Erilaisia projekteja on meneillään ja eiköhän jossain vaiheessa ihan julkaisuun asti niitä tuoda. Taivaan Isä vain yksin tietää tästä. Pyydän siunausta näihin projekteihin ja siihen, että löydän takaisin aktiiviseen seurakuntaelämään.


J – jaksaa
E – elää
E – erityisen
S – sisukkaasti
U – uudestaan

S - suunnitellusti

Tää tie on suora – silti sen itse moni mutkaiseksi tekee

Kuten Kaemo laulaa Tie kappaleen kertosäkeessä.

Tää tie on suora -- silti sen moni mutkille kävelee

Tää tie on kapea -- ahdas portti vie taivaaseen
Tää tie on suora -- silti sen itse moni mutkaiseksi tekee
Tää tie on kapea -- Jeesus portin avasi taivaaseen


Olen onnistunut kulkemaan suoran tien todella mutkaisesti, mutta kaippa se on monella samanlainen matka ollut. Itse olen kyllä valinnoillani sen itselleni tuskaiseksi tehnyt ja mutkaiseksi. Pirkanmaalla mutkia tuli melkoisesti ja etäännyin tiestäni melkoisesti. Onneksi löysin sen tien, ennen kuin harhauduin lopullisesti siitä. Tästä saan kiittää eräitä Sastamalan seurakunnassa työskenteleviä ihmisiä. Heidän tyttönsä aloitti alkukesästä 2014 jalkapalloharrastuksen joukkueessa, jota silloin valmensin.


Jotenkin sisimmässäni kytemä liekki sai lisää happea ja liekki rupesi valaisemaan kirkkaammin. Tutustuessani enemmän tähän perheeseen, ovia avautui ja lähenin tätä suoraa tietä. He saivat tietämättään kuin johdatuksen kautta minut takaisin tielle, josta olin harhautunut. Kiitollinen olen heille tästä!!!


Matkani jatkuu ja muuttaessani Ruotsiin vuoden 2015 alussa sain enemmän aikaa miettiä kuka minä olen ja mikä tehtävä minulle todella on annettu täällä? Pikku hiljaa olen ymmärtänyt näihin kysymyksiin vastauksia. Lisäksi minulle annettu kirjoittamisen jalo lahja on päässyt käytäntöön. Runoja ja erilaisia kirjoitusprojekteja on tämän kuukauden aikana tehty ja lisää tulee. Jos Herra suo niin näitä tuotoksia tullaan myös julkaisemaan kirjojen muodossa.


Heikkoina hetkinä luen tämän kirjoittamani runon, jotta tajuan sen olevan vain väliaikaista.


Heikkoina päivinä hän sinut kantaa,
Voimaa ja uskoa tulevaan antaa.
Edessään Hänen, sinäkin vahvistut,
Usko Häneen, sinäkin onnistut.
Elämän kantava voima, nyt ja aina,

Jumalassa on, se mieleesi paina.

Eilen, Tänään ja Huomenna!!!

Herra, meidän Jumalamme, Taivaallinen Isä, oli, on ja tulee olemaan ykkösenä mun elämässä nyt ja aina!!! Hän ohjeistaa elämään elämääni juuri sillä tavalla kuin itse sen haluan elää. Minä en elä Hänessä, vaan HÄN minussa!!!!

Jos tämä ei sinulle riitä niin ole hyvä ja jätä se sanomatta ja poistu kavereistani, sillä en niitä kaverilistallani halua pitää, jotka eivät voi hyväksyä minua sellaisena kuin olen, niine mielipiteideni ja luonteenpiirteideni mitä minä olen. Sillä MINÄ en tule muuttumaan Sinun toiveidesi mukaan!!!

Ensimmäinen päivä! Första dagen!

Laiva lipuu Tukholman satamaan paikallista aikaa kl. 6:10. Herätys on henkilökohtainen, kun tullaan koputtamaan oveen ja toivottamaan God morgon! Ihanata oli herätä ja nousta valmistautumaan maihin nousuun. Kaikki tavarat sain laivasta ulos ja pysähdyin aamukahveelle terminaalin kahvilaan ja siinähän sitä itseasiassa vierähti 4 tuntia aikaa ihmetellen ja kahvitellen. Ihmisiä vilisi aamun aikana useita satoja terminaalin läpi. Itse lähdin eksymään kohti asuntoani kympin jälkeen.


Mestari eksymään kun olen niin lähdin aluksi väärään suuntaan, kun en muistanut tarpeeksi hyvin missä tunnelbana pysäkki sijaitsee. No eihän siinä muuten mitään, mutta hiukan oli raskasta kun selässä oli säbämailakassi ja toisessa kädessä iso varustekassi ja toisessa iso matkalaukku, jonka päällä viel pieni kassi. Olihan se melkoista touhua tolla tavaramäärällä. Onneksi sentään lopulta löysin oikean pysäkin ja ostin heti samantien kuukausikortin, sillä sitä tulee tarvitsemaan todella paljon. Ennen asunnolle päästyäni piti vielä vaihtaa kerran metroa ja vielä hypätä bussiin, ku ei viittinyt sitä vajaata kilsaa enää kävellä laukkujen kanssa asunnolle. Lopultakin pääsin asunnolle ja täällä sit vietetään ensimmäiset viikot, kunnes saadaan pidempi aikainen asunto.


Kämpillä en paljoa jaksanut homehtua, kun jo läksin liikkeelle seikkailemaan. Metrolla tullaan ajeleen paljon ja ekana päivänä sillä jo mentiin melkoisesti. Johtuen siitä, että eksyin välillä. No enhän mä koskaan eksy, en vaan tiedä kulloinkaan mihin olen menossa.


Ennen kuin liikkelle kämpiltä pääsin oli pieni kierros mistä löytyy alueelta mulle oleellisemmat asiat, kuten keittiö ja lähi kebabpaikka, muut sit niiden perään. Netissä piti tutkailla pitkään eri vaihtoehtoja kylpylöistä, kun tarkoitus oli mennä kylpylään kaikki Suomi pölyt pesemään pois. Kylpylän osoite ja paikka löytyi, mutta vain netistä, joten etsimään sitä todellisuudesta.


Kävelin Tunnelbanaan ja punaisella linjalla hurautin T-Centralen pysäkkiin. Siitä jatkoin sinisillä linjalla sitten kohti Huvudstan pysäkkiä. Pieni kierros siellä päässä osoittautui, että eihän mun täällä pitäis olla. Ei muuta kuin takas T-Centralen ja siellä jo löytyikin tuttu katu Drottninggatan. Tämän seikkailun lomassa sain hauskan tekstiviestin Suomesta ruotsiksi.


”Hej! Vi ha varit på ishall nästan hela ba T:Helmi”


Meni kyllä suupielet leviään hymyyn, kun sain viestin ja vielä ruotsiksi. =) Mukava oli saada tietää miten päivä Suomessa oli mennyt.


Drottninggatan oli edessä ja piti löytää oikea numero, 88. Pitkän matkaa katua sai kävellä ja erilaisia liikkeitä oli paljon, osa auki ja osa kiinni johtuen loppiaisesta. Katu jatkui ja jatkui vaan, kunnes tulin jo numeron 92-96 kohdalle ja totesin, että nyt ollaan menty jo ohi. Palasin takaisin ja löysin kuin löysinkin lopulta määränpääni Centralbadetin. Portista sisään ja katsomaan minkälainen paikka on. Maksoin 250 kruunun sisäänpääsymaksun ja eiku pukuhuoneeseen vaihtaan simmarit päälle.


Paikka oli rauhallinen ja upea. Poreallas, lämminvesiallas, iso uima-allas ja erilaisia saunoja ja muuta. Tämä paikka on kyllä ehdottomasti sellainen mitä suosittelen. Ainut kummallinen asia, ku minä kovana saunojana otin simmarit pois ja menin saunaan, niin jo ihmeteltiin miksi tulin alasti saunaan. Tuli eräältä mieheltä kommentti, että hänen vaimonsa on tulossa tänne kans. No kyllähän vaimo saa tulla, eihän se mua haittaa. =) Loppupeleissä lähdin saunasta pois ja palasin myöhemmin uudestaan, mutta simmarit jalkaan, etten vaan enempää aiheuta yleistä pahennusta =D


Kylpylässä vierähti miltei 3 tuntia, ja olo oli taivaallinen. Suomi pölyt pyyhitty ja täysin uudet vaatteet päälle. Tai no boxerithan oli käytetty, enhän mä niitä kovin usein muutenkaan vaihda ;) Vaatteet päälle ja etsimään hyvää ruokapaikkaa.


Vieressä oli heti italialainen pizzeria AL Forno, mutta lähdin etsimään josko löytyisi jotain muuta. Kävellessäni n. 2 kilsaa totesin, että ei täältä tähän aikaan löydy mitään muuta mielekästä, joten käännyin takaisin ja palasin Al Fornoon syömään kanapizzan. Pizzan pohja oli rapea, mutta olisin toivonut hiukan maukkaampaa pizzaa. Hiukan oli pettymys, mutta seuraava pizzeria sitten parempi paikka. Tämän jälkeen lähdin kotia kohti ja uudet lakanat sängyssä romahdin siihen tarkoituksena kirjoittaa tämä blogiteksti jo illalla, mutta en kertakaikkiaan jaksanut, joten ei muuta kuin koisimaan ja kohti tulevan päivän koitoksia. Josko lähtisin morjenstaas Hagan linnaan (Solna) hyvää ystävääni Victoriaa ja hänen lastaan Estelleä. Vi ses, vi hörs!!!

Näkemiin

Kiitos Teille kaikesta,
Tää on tosi haikeeta.
Nyt poskipieleen vierähtää,
Kyynelhelmi lennähtää.
Ajatukset seilaa vuoristorataa,
Nyt laiva seikkailuun uuteen ajaa.
Kiitos vielä ja kummarrus,
Kun Sanzka lähtee, se on humahdus.


Näin se on aika tullut Suomen maakamaralla päätökseen tällä Kuninkaalla. Paljon on tehty, paljon on nähty ja enemmänkin on koettu. Fiilikset ovat todella sekavat, kun ei vielä ymmärrä täysin sitä tosiasiaa, että aamulla herätään jo Ruotsin puolella. Nokialle jäi monta pientä ja myöskin isoa kaipaamaan. Onneksi heitä tulen joka päivä kaipaamaan. Ei ole lopulliset hyvästi, mutta nähdään vain harvakseltaan. Onneksi on nykyään yhteydet hyvät ja tuttaviin pystyy olemaan yhteydessä helposti ja mikään ei estä käymässä kyläilemässä Nokialla.


Vähän reilu 2 vuotta olin futisvalmennuksen parissa FC Nokiassa. Hienoa aikaa oli toi ja eihän se tähän jääny kuitenkaan. Toimenkuva vaan muuttuu ja läsnäolot on vain harvakseltaan. Mun jälki tulee näkymään ja innostan edelleen niillä harvoilla kerroilla tyttöjä jatkamaan uusiin ja entistä parempiin suorituksiin ja ennenkaikkea nauttimaan lajista! Joukkuetta en jätä!!!


Salibandyvalmennuksen aloitin taas pitkän tauon jälkeen viime syksynä Nokian Krp:ssä tyttöjen kanssa. On se säbä niin vaan mun laji. Hienoa on nähdä tyttöjä tulevan lisää entisestään. Yli 20 tyttöä ja ringissä mukana. Lisää vaan mukaan. Nokialainen tyttösäbä menee menojaan ja tätä menoa kolkutellaan pian 30 tytön rajaa. Tuleeko vielä tämän kauden aikana? KRP SUPERTYTÖT!!!! Ilo on olla heidän joukkueessa mukana, vaikkakin nyt toisessa roolissa ja läsnäolot on harvoja, mutta sitäkin hauskempia. Meillä on reeneissä tärkeimpänä sääntönä, että tylsää pitää olla!!! Joukkuetta en jätä!!!


Paljon jää siis taakse, mutta uskon ja tiedän enemmän tulevan eteen. Tukholma siintää näköpiirissä ja huomenna jo talsitaan Tukholman katuja. Aivan fantastinen fiilis. HÄRLIG!!! Pitääkin käydä heti tapaamassa hyvää ystävääni Victoriaa ja Estelleä. Vi ses i morgon min kära vän! <3


Viimeiset kaksi vuotta on täyttänyt työt ja valmentaminen todella paljon kalenteriani. Salibandytuomarointi ollut myös erittäin tärkeä minulle. Sitä tulen jatkamaan myös Ruotsissa. Tulen myös antamaan paljon aikaa rakkaalle harrastukselleni kirjoittamiselle, mitä en ole kovinkaan kerennyt harrastaa Espanjasta palattuani takaisin Suomeen. Paljon on runoja ja laulujen sanoituksia tehty.


Uusi vuosi ja uudet kujeet,
Vanha sananlasku ja muistot upeet.
Paljon jäi sydämiin ja uusia tulee,
Uusi asuinpaikka ja upeat kuteet.


Ruotsiin tämä Kuningas matkustaapi,
Tämä tuska harteilta helpottaapi.
Hyvät muistot Suomesta Hän muistaapi,
Huonot Hän tietty pois kuskaapi.


”Nyt on aika hyvästellä.

Sanoo näkemiin.

Ei tarvi enää selitellä, miksi täältä lähdettiin.

Sano näkemiin

Adjö vi syns

Farvel vi ses”


Ei täällä voinu Hän enää asua,
Ei löytynyt täällä elämän halua.
Hän murheissaan oli ja tuskiaan kaluas.
Yksinääs pärjäs ei halunnut apuas.


Paljon otan mukaan ja paljon tänne jää,
Se ei tarkoita silti etten niitä enää nää.
Sydämessäin toivon, että oppi tää,
Kuinka oikee asenne on tärkeää.


”Nyt on aika hyvästellä.

Sanoo näkemiin.

Ei tarvi enää selitellä, miksi täältä lähdettiin.

Sano näkemiin

Adjö vi syns

Farvel vi ses”






Arvostus ja asenne kaveria kohtaan,
Ei tarvi paljoa, kun se jo hohtaa.
Tarvit vaan asenteen ja unohtaa oppaat,
Ystävyyden uuden tälleen kohtaat.


Lopullinen hyvästi tää silti ei oo,
Jatketaan unelmaan, se on ookoo.
Ei unelman tavoittelu oo noonoo,
Silti pysytään väleissä joojoo.




”Nyt on aika hyvästellä.

Sanoo näkemiin.

Ei tarvi enää selitellä, miksi täältä lähdettiin.

Sano näkemiin

Adjö vi syns

Farvel vi ses”

Sano näkemiin

Adjö vi syns

Farvel vi ses”




Ensimmäisenä kirjoitusprojektinani on pitkään päässä muhinut lastenkirjan kirjoittaminen, jonka etenemisestä kenties annan vihiä täällä blogissa kevään ja kesän mittaan. =) Kannattaapi seurailla. Kirjoittaminen on tärkeää minulle ja olen hieman surullinen ollut, kun en ole sitä päässyt tekemään Pirkanmaan jaksollani. Nyt kuitenkin pääsen ja olen iloinen siitä.


Nähdään kun palataan,
ja silloin kovasti halataan.
Vanhoja samalla muistellaan,
uusia tietty tehdään vaan.