Levoton viikonloppu

Alla oleva teksti julkaistu aiemmin toisessa blogissani viime vuonna.

Lauantaina 3.11.2012 oli Markku Mutasen viimeinen ADHD - luento, joka järjestettiin Espanjan Fuengirolassa, Sofia-opistolla. Itse olin paikalla myöskin ja oli aivan huippu mahtava ja tunteikas luento.

Tilaisuuden avasi Aleksis Kiven tekemä Orava kappale. Aleksis Kivi on tuttu minulle, joten olin erittäin iloinen kuullessani tämän kappaleen.

Markku piti erittäin loistavan luennon ja huomasi tunteiden vaihtelevan aikastalailla hänellä. Ei mikään ihmekkään, kun viimeistä luentoaan piti. Hänellä pysyi pakka kasassa koko kaksi tuntisen ajan.

Eikä huumorikaan ollut kateissa, vaikkakin vakavasta asiasta puhui. Hän kertoi omasta lapsuudeestaan ja nuoruudestaan. Hän kertoi, että on asunut lapsuudessaan samassa rakennuksessa, missä kävi koulua. Omasta huoneesta koululuokkaansa olikin vain 60 askelta kuulemma. Eräs yleisöstä kysyi, että oliko hän kertaakaan myöhästynyt tunnilta. Rehellisesti Markku vastasikin, että hän on useasti myöhästynyt ja juuri silloin, kun hänellä oli vain tuo muutaman kymmenen askeleen hassu matka. Hänen isänsä oli kyseisen kansakoulun opettaja ja laittoikin lyhimmän reitin oven kiinni ja näin ollen Markku joutui kiertämään aina ulkopuolelta.

Koulutodistus ei ollut monen mielestä mairitteleva, mutta Mutanen pärjää elämässään hyvin siitäkin huolimatta. Mm. kirjoittamisesta on saanut useita nelosia, mutta silti on tähän mennessä kirjoittanut useita kolumneja lehtiin. 

Motivaatio on pysynyt kohdillaan siihen tehtävään mikä on itseään kiinnostanut. Hän kääntää negatiivisetkin asiat positiiviseksi. Näin sen juuri pitääkin mennä. 2007 Lohjalla oli silloisen pääministerin Matti Vanhasen ja Meri-Kukka Forssiuksen episodi Lohjan terveyskeskuksesta. Eräs ihminen oli heittänyt Forssiusta wc-paperirullalla päin naamaa. Tästä innostuneena Mutanen järjesti WC-paperirullan heiton MM-kisat, jonne hän pyysi Forssiusta suojelijaksi. Vieläkään ei ole vastausta tullut. Hän sai äkkiä useita sponsoreita tapahtumalle sekä MTV3 tuli kuvaamaan ja tekemään juttua uutisiin tapahtumasta.

Markku Mutanen haluaisi enemmän liikuntaa kouluihin ja erityisesti ADHD-lapsille. Hänen mielestään lapsen pitää saada purkaa energiansa, jotta jaksaa keskittyä sitten edes sen muutaman tunnin viikossa koulutehtäviin. Markku on sitä mieltä, että lapsi keskittyy tehtävään kunnolla, kun on saanut energiansa purettua ja tällä tavalla syntyisi tulosta lapsen eduksi. Lisäksi on motivaatio oltava kohdallaan tekemäänsä asiaan lapsella. Myös opettajalla suuri merkitys ja Markku kehoittaakin opettajia jättämään sen punakynän käytön ja motivoimalla ADHD-lapsia. Tällä tavalla saataisiin näillekin lapsille hyvät lähtökohdat aikuisikään. 

Luento oli viimeinen Mutasen uralla ja tunteikas alusta loppuun. Usean kerran Markku joutui kokoamaan itsensä ja hienosti tekikin. Aivan loistavaa. Itse kävin kiittämässä häntä luennon jälkeen ja myöskin kadulla myöhempänä ajankohtana juteltiin asiasta. 

Lopuksi hän näytti n. 4 minuutin kuvakollaasin hänen Interrail matkastansa Tuomittuna kulkemaan biisin johdolla. Ja hän kertoi etukäteen, että oli 6 tuntia suunnitellut kyseistä kollaasia. Täytyy myöntää, että ei mennyt tunnit hukkaan. Kappaleen kera oli aivan mahtavan koskettava ja kertoi enemmän kuin se 2 tuntia puhetta.

Parhain elokuva ikinä

Torstaina 11.10.2012 kl. 22:07 sain vihdoinkin pitkästä aikaa nähtäväkseni parhaimman elokuvan kautta aikain. Tuttava toi sen Suomen vierailun jälkeen minulle ja tänään sen heti katsoin, kun käsiini sain. Kyyneliä valui valtoimenaan. Edellisestä kerrasta oli jokunen kuukausi aikaa. Tämä kerta jotenkin oli entistä koskettavampi. Johtuneeko siitä, että vähään aikaan en ole nähnyt sitä ja entistä lähemmäksi aihe tullut minulle.

Tänä syksynä on 10 vuotta aikaa siitä, kun tämä kyseinen elokuva tuli elokuvateattereihin. Elokuva sai valtavan hienon vastaanoton ja levitykseen lähti jopa Japaniin asti muutama vuosi myöhemmin. Nuoret loistavat pääosan esittäjätkin olivat promoamassa elokuvaa Japanissa. 

Elokuvan aihe on kestoaihe, joka koskettaa monien sydämiä. Lapsi on lapsi vain lyhyen ajan ja jokaisen lapsen tulisi saada nauttia lapsuudestaan ilman suurempia velvoitteita. Tässä kyseisessä elokuvassa vaaditaan vanhemmalta lapselta aivan liikaa ja odotetaan, että hän osaisi hoitaa jo lähes kaikki kotityöt. Tämä vanhempi lapsikin aloittaa vasta kesän jälkeen eka luokan. Lapsi alkaa protestoida ja siinähän on vanhemmilla ihmettelemistä, kun ovat itsekin niin uusavuttomia.

Isällä on tutkimustyö jatkuvasti kesken ja viihtyy omassa työhuoneessaan tutkimuksensa parissa. Äiti taasen ei osaa keittää jopa ruokaa saatika viihdy omien lastensa parissa ja harkitsee siirtyvänsä työelämään. Naapurin tädit laittavat omat mausteensa tähän episodiin ja näin tullen on koko kylä ratkomassa tämän perheen ongelmia.

Itse pidän kautta aikojen parhaimpana elokuvana tätä elokuvaa ja suosittelen katsottavaksi IHAN jokaiselle ja monta kertaa! Itse olen nähnyt tän jo yli 100 kertaa ja parhaimmillaan eräällä leirillä, kun yövalvojana olin katsoin tämän 3 kertaa peräkkäin. Niin koskettava elokuva on kyseessä. Loistavassa elokuvassa on opetus, niin myös tässäkin.

Luonnon ihme

Minä kaipaan selkeitä vuodenaikoja, sillä luonto on monipuolinen ja se tulee kaikista parhaiten esiin vuodenaikojen vaihtuessa! Luonto on jotakin aivan sellaista mitä ei voisi kuvitellakaan. Niin monipuolinen ja arvoituksellinen. Luoja on luonut sen meidän iloksemme. Hän haluaa, että käytämme sitä viisaasti ja osaamme nauttia sen antimista ja monipuolisuudesta. Vesi, etenkin vesisade on suurena osana sen kokonaisuutta. Vesi on elämän lähde! Niin ihmisille kuin luonnellekin.

Viljele ja varjele, hoida niin kuin omaasi. Pidä huolta pallostamme, niin teen minäkin. 

Viljele ja varjele, hoida niin kuin omaasi. Pidä huolta pallostamme, niin teen minäkin.

Viljele ja Varjele kertosäe - Ella Lahtinen

Luonto on monestakin syystä tärkeä paikka ihmisille. Ilman happea emme pystyisi elämään ja luonnolla on suuri rooli tämän syntymiseen. Lisäksi luonnosta saa marjoja ja sieniä syötäväksi. Luonto on aivan loistava paikka myös rauhoittumiseen.

Meillä jokaisella on omat tapansa rauhoittua. Se oikea tapa pitää vain löytää itse kunkin. Itse viihdyn ja rauhoitun veden äärellä kaukana sähköisistä vempaimista. Lisäksi luonnon keskellä vailla minkäänmoisien vempaimien ääntä mieli lepää täysin. Kuunnellen luonnon ääniä. Aikaa annetaan vain itselle ja ajatuksille. Jumala on läsnä ja kaikki muu unohtuu. Rauhoittuminen on tärkeää.

Olen monesti meinannut lähteä Suomen lappiin viikoksi kauniin luonnon keskelle ja hakemaan uutta energiaa ja luovuutta arjen keskelle. Tämä aika koittaa ehkäpä hyvinkin pian.

Luonnon helmassa mieli lepää,

yksin olen, ei ympärillä ketää.

Unohdan ympäriltäni kaiken muun,

mietteisiin vaivun, valitsen puun.

Tämä puu vaan seisoo paikallaan,

ei kiire mihinkään, vaan kasvaa ajallaan.

Jos tästä vertauksesta voimaa saisin,

arjen kiireet paremmin jaksaisin.

Mun koti ei ole täällä

Herään aamulla sängystäni hiukan väsyneenä ja puen vaatteet päälleni. Käynnistän autoni ja suuntaan kohti työpaikkaa, josta pahimmillaan soitetaan vasta aamulla töihin. Hektisellä kalenterilla eletään. Päivä etenee vauhdikkaasti ja matka kotia kohti alkaa. Tai ainakin sitä kuuluisi kutsua kodiksi, mutta en voi. Ei tunnu luontevalta. Ei, vaikka kuinka yrittäisin.

Sana koti on ollut vieras käsite minulle. Mitä sana koti oikein tarkoittaa? Tarkoittaako se paikkaa missä juuri parhaillaan asut? Tarkoittaako se paikkaa missä olet asunut? Vai jotain aivan ihan muuta? Olen yrittänyt etsiä tähän vastausta. Jonkinmoinen aavistus on, mutta en ole aivan täysin varma asiasta.


Istun kahvilassa juomassa kahvia, kunnes tulee äkillinen tunne kaivaa kännykkä esille ja rustata muutama rivi runoja.


Tämä tie,
meidät vie,
minne lie.


Äkkiä huomaan ruudussa vilisevän riimejä solkenaan. Nämä riimit kertovat jostain mitä et ole kokenut, jostain mitä odotat sydämesi kyllyydestä. Onko nämä riimit viesti jostain tulevasta? Tälläiset tunteet vaan on jostain vallanut minut ja riimejä alkaa vaan tulemaan. Merkki siitä, että koti ei ole täällä. Koti jossain muualla odottaa minua. Tämä varmasti pitää paikkansa ja löydän joskus kotiin, jonka tunnen olevan kotini. Siihen asti joudun täällä tallustella ja huhuilla löytääkseni oikean polun, joka johtaa kotia kohti.


Jos et täältä löydä kotia,
ei elämässä ole rotia.
Vaan kodin löydettyäsi,
elämän saat köytettyäsi.


Rohkaistaakseni muita taapertajia löytämään oman kotinsa haluan tuoda tämän asian ilmi. Aina ei koti ole siellä missä asut. Koti voi olla jossain muualla. Itse olen ilmoittanut kotini olevan siellä missä sydämeni on. Lähde rohkeasti etsimään omaa kotiasi ja turvapaikkaa. Löydät aivan takuulla sen, jota pystyt kodiksesi sanomaan. Se missä se on ei kukaan muu osaa sitä sinulle sanoa. Minulle on yritetty sanoa kotini paikka, mutta ovat olleet väärässä. Mun koti ei ole täällä!