Mun koti ei ole täällä

Herään aamulla sängystäni hiukan väsyneenä ja puen vaatteet päälleni. Käynnistän autoni ja suuntaan kohti työpaikkaa, josta pahimmillaan soitetaan vasta aamulla töihin. Hektisellä kalenterilla eletään. Päivä etenee vauhdikkaasti ja matka kotia kohti alkaa. Tai ainakin sitä kuuluisi kutsua kodiksi, mutta en voi. Ei tunnu luontevalta. Ei, vaikka kuinka yrittäisin.

Sana koti on ollut vieras käsite minulle. Mitä sana koti oikein tarkoittaa? Tarkoittaako se paikkaa missä juuri parhaillaan asut? Tarkoittaako se paikkaa missä olet asunut? Vai jotain aivan ihan muuta? Olen yrittänyt etsiä tähän vastausta. Jonkinmoinen aavistus on, mutta en ole aivan täysin varma asiasta.


Istun kahvilassa juomassa kahvia, kunnes tulee äkillinen tunne kaivaa kännykkä esille ja rustata muutama rivi runoja.


Tämä tie,
meidät vie,
minne lie.


Äkkiä huomaan ruudussa vilisevän riimejä solkenaan. Nämä riimit kertovat jostain mitä et ole kokenut, jostain mitä odotat sydämesi kyllyydestä. Onko nämä riimit viesti jostain tulevasta? Tälläiset tunteet vaan on jostain vallanut minut ja riimejä alkaa vaan tulemaan. Merkki siitä, että koti ei ole täällä. Koti jossain muualla odottaa minua. Tämä varmasti pitää paikkansa ja löydän joskus kotiin, jonka tunnen olevan kotini. Siihen asti joudun täällä tallustella ja huhuilla löytääkseni oikean polun, joka johtaa kotia kohti.


Jos et täältä löydä kotia,
ei elämässä ole rotia.
Vaan kodin löydettyäsi,
elämän saat köytettyäsi.


Rohkaistaakseni muita taapertajia löytämään oman kotinsa haluan tuoda tämän asian ilmi. Aina ei koti ole siellä missä asut. Koti voi olla jossain muualla. Itse olen ilmoittanut kotini olevan siellä missä sydämeni on. Lähde rohkeasti etsimään omaa kotiasi ja turvapaikkaa. Löydät aivan takuulla sen, jota pystyt kodiksesi sanomaan. Se missä se on ei kukaan muu osaa sitä sinulle sanoa. Minulle on yritetty sanoa kotini paikka, mutta ovat olleet väärässä. Mun koti ei ole täällä!