Torstaina 11.10.2012 kl. 22:07 sain vihdoinkin pitkästä aikaa nähtäväkseni parhaimman elokuvan kautta aikain. Tuttava toi sen Suomen vierailun jälkeen minulle ja tänään sen heti katsoin, kun käsiini sain. Kyyneliä valui valtoimenaan. Edellisestä kerrasta oli jokunen kuukausi aikaa. Tämä kerta jotenkin oli entistä koskettavampi. Johtuneeko siitä, että vähään aikaan en ole nähnyt sitä ja entistä lähemmäksi aihe tullut minulle.
Tänä syksynä on 10 vuotta aikaa siitä, kun tämä kyseinen elokuva tuli elokuvateattereihin. Elokuva sai valtavan hienon vastaanoton ja levitykseen lähti jopa Japaniin asti muutama vuosi myöhemmin. Nuoret loistavat pääosan esittäjätkin olivat promoamassa elokuvaa Japanissa.
Elokuvan aihe on kestoaihe, joka koskettaa monien sydämiä. Lapsi on lapsi vain lyhyen ajan ja jokaisen lapsen tulisi saada nauttia lapsuudestaan ilman suurempia velvoitteita. Tässä kyseisessä elokuvassa vaaditaan vanhemmalta lapselta aivan liikaa ja odotetaan, että hän osaisi hoitaa jo lähes kaikki kotityöt. Tämä vanhempi lapsikin aloittaa vasta kesän jälkeen eka luokan. Lapsi alkaa protestoida ja siinähän on vanhemmilla ihmettelemistä, kun ovat itsekin niin uusavuttomia.
Isällä on tutkimustyö jatkuvasti kesken ja viihtyy omassa työhuoneessaan tutkimuksensa parissa. Äiti taasen ei osaa keittää jopa ruokaa saatika viihdy omien lastensa parissa ja harkitsee siirtyvänsä työelämään. Naapurin tädit laittavat omat mausteensa tähän episodiin ja näin tullen on koko kylä ratkomassa tämän perheen ongelmia.
Itse pidän kautta aikojen parhaimpana elokuvana tätä elokuvaa ja suosittelen katsottavaksi IHAN jokaiselle ja monta kertaa! Itse olen nähnyt tän jo yli 100 kertaa ja parhaimmillaan eräällä leirillä, kun yövalvojana olin katsoin tämän 3 kertaa peräkkäin. Niin koskettava elokuva on kyseessä. Loistavassa elokuvassa on opetus, niin myös tässäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti