Pienin askelin
Elämä on ollut melkoista vuoristorataa,
välillä hyvää, pääsääntöisesti pahaa.
Tehty on monet hyvät retket,
niillä jaksaa yli huonot hetket.
Muuttaessani 2012 marraskuussa takaisin Suomeen asuessani
Espanjassa muutaman kuukauden tiesin tämän olevan vain
väliaikaista. Päämääränäni on Norja, jonne tulen oman elämän
vakiinnuttamaan ja perustamaan perhettä.
Asuessani reilut 22 vuotta synnyinkaupungissani Vaasassa
vanhempien hoteissa turhauduin kaupungin menoon ja meininkiin. Ei
antanut enää syytä jatkaa elämääni Vaasassa. Ei kerta kaikkiaan
mikään. Selkäänpuukottajia ja toisten elämän eläjiä kaupunki
täynnä, kuten pääsääntöisesti koko Suomi on.
Espanjassa tunsin sosiaalisuutta ja näin kuinka paikallisesti
oikeasti on sosiaalisia niin oman suvun kesken, kuin ja ennen kaikkea
tuntemattomien ihmisten parissa. Mikään ei estä aloittamassa
mukavaa bussipysäkkikeskustelua tuntemattoman kanssa. Aivan
fantastinen meininki mihin ihastuin täysin. Tätä noudatan paljolti
itse, mutta tästä on tullut kuraa niskaan ja haukan katsetta. Niin
outoja ihmisiä nämä suomalaiset, kun eivät voi ventovieraiden
kanssa jutella edes.
Muuttaessani Espanjasta takaisin Suomeen muutin Pirkanmaalle
Nokialle. Hetken aikaa sitä jaksoi nauttia jollain tavoin elämästä,
mutta eipä pitkään. Tässä on ehditty muuttaa Nokialla
kertaalleen sitten Vesilahdelle ja nyt taas Nokialle. Minut pitää
enää täällä hetken aikaa vain ja ainoastaan elämäntilanteeni,
jotta saan sen hyvälle tolalle ja pääsen reippain mielin
muuttamaan.
Elämäni on miltei pari vuotta ollut vain ja ainoastaan
suorittamista. Paikasta r, paikkaan s. Nyt n. Vuoden ajan pistän
elämäni niille raiteille, että pääsen tekemään viimeisen
suorittamisen paikasta S eli Suomi paikkaan N eli NORJAAN!!! <3
Suomessa olo sen jälkeen, kun muutin Espanjasta takaisin on ollut
melkoista vuoristorataa. Välillä hyvää, mutta pääsääntöisesti
huonoja ja masentavia aikoja. Onneksi ne pienet hyvät hetket, mm.
valmennus touhut FC Nokiassa ja nyt syksyllä Nokian Krp:ssä on
auttanut mua jaksamaan näiden huonojen hetkien yli. Ja tieto siitä
tulevasta ja pysyvästä! Vuoden 2016 aloitan puhtaasti Norjassa ja
muutan 2015 vuoden loppupuolella Norjaan ja heitän hyvästi
Suomelle. Ei jää ikävä muuta kuin yksittäisiä henkilöitä
ainoastaan.
Olen aloittanut päämäärätietoisesti valmistautumisen
muuttooni. Kirpputorille vienyt ylimääräisiä tavaroita. Luopunut
valmennusryhmistä. Luopunut turhista menoeristä, jotta saadaan
taloudellinen tilanne muuttokuntoon. Tässä kaikessa on onneksi
mukana Taivaan Isä! Häneltä saan tukea ja uskoa tulevaan.
Annetaan Unelmille siivet, jotka kantaa!! TULEVAAN!!!
Iso kiitos menee myös facebookissa Norjassa asuvien suomalaisten
ryhmäläisille, jotka valavat uskoa omiin unelmiini ja päämääräni.
Ovat tukemassa ja auttamassa muuttoani Norjaan jouluna 2015!!!