Pienin askelin

Pienin askelin


Elämä on ollut melkoista vuoristorataa,
välillä hyvää, pääsääntöisesti pahaa.
Tehty on monet hyvät retket,
niillä jaksaa yli huonot hetket.


Muuttaessani 2012 marraskuussa takaisin Suomeen asuessani Espanjassa muutaman kuukauden tiesin tämän olevan vain väliaikaista. Päämääränäni on Norja, jonne tulen oman elämän vakiinnuttamaan ja perustamaan perhettä.


Asuessani reilut 22 vuotta synnyinkaupungissani Vaasassa vanhempien hoteissa turhauduin kaupungin menoon ja meininkiin. Ei antanut enää syytä jatkaa elämääni Vaasassa. Ei kerta kaikkiaan mikään. Selkäänpuukottajia ja toisten elämän eläjiä kaupunki täynnä, kuten pääsääntöisesti koko Suomi on.


Espanjassa tunsin sosiaalisuutta ja näin kuinka paikallisesti oikeasti on sosiaalisia niin oman suvun kesken, kuin ja ennen kaikkea tuntemattomien ihmisten parissa. Mikään ei estä aloittamassa mukavaa bussipysäkkikeskustelua tuntemattoman kanssa. Aivan fantastinen meininki mihin ihastuin täysin. Tätä noudatan paljolti itse, mutta tästä on tullut kuraa niskaan ja haukan katsetta. Niin outoja ihmisiä nämä suomalaiset, kun eivät voi ventovieraiden kanssa jutella edes.


Muuttaessani Espanjasta takaisin Suomeen muutin Pirkanmaalle Nokialle. Hetken aikaa sitä jaksoi nauttia jollain tavoin elämästä, mutta eipä pitkään. Tässä on ehditty muuttaa Nokialla kertaalleen sitten Vesilahdelle ja nyt taas Nokialle. Minut pitää enää täällä hetken aikaa vain ja ainoastaan elämäntilanteeni, jotta saan sen hyvälle tolalle ja pääsen reippain mielin muuttamaan.


Elämäni on miltei pari vuotta ollut vain ja ainoastaan suorittamista. Paikasta r, paikkaan s. Nyt n. Vuoden ajan pistän elämäni niille raiteille, että pääsen tekemään viimeisen suorittamisen paikasta S eli Suomi paikkaan N eli NORJAAN!!! <3


Suomessa olo sen jälkeen, kun muutin Espanjasta takaisin on ollut melkoista vuoristorataa. Välillä hyvää, mutta pääsääntöisesti huonoja ja masentavia aikoja. Onneksi ne pienet hyvät hetket, mm. valmennus touhut FC Nokiassa ja nyt syksyllä Nokian Krp:ssä on auttanut mua jaksamaan näiden huonojen hetkien yli. Ja tieto siitä tulevasta ja pysyvästä! Vuoden 2016 aloitan puhtaasti Norjassa ja muutan 2015 vuoden loppupuolella Norjaan ja heitän hyvästi Suomelle. Ei jää ikävä muuta kuin yksittäisiä henkilöitä ainoastaan.


Olen aloittanut päämäärätietoisesti valmistautumisen muuttooni. Kirpputorille vienyt ylimääräisiä tavaroita. Luopunut valmennusryhmistä. Luopunut turhista menoeristä, jotta saadaan taloudellinen tilanne muuttokuntoon. Tässä kaikessa on onneksi mukana Taivaan Isä! Häneltä saan tukea ja uskoa tulevaan.


Annetaan Unelmille siivet, jotka kantaa!! TULEVAAN!!!


Iso kiitos menee myös facebookissa Norjassa asuvien suomalaisten ryhmäläisille, jotka valavat uskoa omiin unelmiini ja päämääräni. Ovat tukemassa ja auttamassa muuttoani Norjaan jouluna 2015!!!