Hyvää uutta vuotta 2015!!!

Uusi vuosi ja uudet kujeet,
Vanha sananlasku ja muistot upeet.
Paljon jäi sydämiin ja uusia tulee,
Uusi asuinpaikka ja upeat kuteet.


Ruotsiin tämä Kuningas matkustaapi,
Tämä tuska harteilta helpottaapi.
Hyvät muistot Suomesta Hän muistaapi,
Huonot Hän tietty pois kuskaapi.


”Nyt on aika hyvästellä.

Sanoo näkemiin.

Ei tarvi enää selitellä, miksi täältä lähdettiin.

Sano näkemiin

Adjö vi syns

Farvel vi ses”


Ei täällä voinu Hän enää asua,
Ei löytynyt täällä elämän halua.
Hän murheissaan oli ja tuskiaan kaluas.
Yksinääs pärjäs ei halunnut apuas.


Paljon otan mukaan ja paljon tänne jää,
Se ei tarkoita silti etten niitä enää nää.
Sydämessäin toivon, että oppi tää,
Kuinka oikee asenne on tärkeää.


”Nyt on aika hyvästellä.

Sanoo näkemiin.

Ei tarvi enää selitellä, miksi täältä lähdettiin.

Sano näkemiin

Adjö vi syns

Farvel vi ses”






Arvostus ja asenne kaveria kohtaan,
Ei tarvi paljoa, kun se jo hohtaa.
Tarvit vaan asenteen ja unohtaa oppaat,
Ystävyyden uuden tälleen kohtaat.


Lopullinen hyvästi tää silti ei oo,
Jatketaan unelmaan, se on ookoo.
Ei unelman tavoittelu oo noonoo,
Silti pysytään väleissä joojoo.




”Nyt on aika hyvästellä.

Sanoo näkemiin.

Ei tarvi enää selitellä, miksi täältä lähdettiin.

Sano näkemiin

Adjö vi syns

Farvel vi ses”

Sano näkemiin

Adjö vi syns

Farvel vi ses”

Isänpäivä 2014

Miksi tälläisiä päiviä edes laitetaan,
tämäkin päivä joka päiväksi muutetaan.
Yhtenä päivänä vuodessa juhlitaan,
tämän jälkeen vuodeksi sen unohtaa.


Tänään on kaikkien Isänpäivä,
heillä ei pitäis olla huolenhäivä.
Silti Isillä ei aina oikeutta oo.
Toisii ei kuunnella, jotku oottaa tuomioo.


Onko oikeus omaa lasta tavata,
haluaisi sitä vain kovasti halata.
Sanoa hänelle että sua mä rakastan.


Hyvää Isänpäivää kaikille!!!

So, So! Ei Saa!

So, So! Ei Saa!

Isä Stubb ja äiti Katainen. Kiitos, kun viette Suomea yhdessä hienosti eteenpäin ja turvallisemmaksi maaksi kohti Eu-pykälistön vaatimaa tasoa. Leikkikentällä emme saa enää leikkiä ja temmeltää ilman, että on viimeisen päälle käyty tarkastukset ja normistot kuntoon leikkikentällä. Turvahiekat, senttimäärät sun muut seikat mitkä pitää ottaa huomioon turvallisuuden kannalta. Hienoa, nyt ei ainakaan leikkikentällä tapahdu vahinkoja. Kiitos, että siitä pidetään huolta yhteiskunnan taholta.

http://perjantaikokki.fi/2014/06/19/mita-jos-hukkuminen-vain-kiellettaisiin/

Itse tykkään paljon käydä luonnossa samoilemassa ja mieleni on monta kertaa tehnyt mieli kesällä lähteä järvelle kalasteleen, mutta en ole koskaan saanut aikaiseksi. Ehkä ensi kesänä. Perinteisellä mato-ongella pystyn vaivatta onkimaan lähes kaikkialla, mutta virvelillä ei se onnistu ilman kalastuslupaa. On se hienoa, että lupaa ei tarvitse kysellä mistään asiasta mitä saa tehdä ja mitä ei. Mikä tekee mato-ongella kalastamisen erilaiseksi kuin virvelillä? Miksi ei mato-ongella kalastamisesta vaadita kalastuslupaa? Eikai se tekovälinettä kato?

Lasten parissa työskenteleviltä kysytään rikosrekisteriotetta ja se nykyään jopa maksaa ihan hirveästi. Ennen oli ilmainen. Ja tämä kyseinen todistus on itse maksettava, jotta mahdollisuus edes päästä töihin. Pitääkö pian tulevilta vanhemmilta pyytää rikosrekisteriote ennen kuin pystyy syntyvän vauvan luovuttaa vanhemmille?

Suomessa on paljon työpaikkoja auki etenkin siivous ja hoiva-alalta, mutta kun paikkoja hakee niin ei meinaa millään saada edes vastausta, että valitettavasti ei tällä kertaa. Samalla kuitenkin, kun kattoo alaa ja näkee siistijöitä ja hoiva-alan työntekijöitä niin näkee paljon maahanmuuttajataustaisia henkilöitä. Etenkin siivousalalla. Samaan aikaan suomalaisten työttömyys sen kuin kasvaa kohisten. Näillä siistijöillä ei suomen kielen taitokaan varmana kovin kummoinen ole. Mutta kun yhteiskunnan maahanmuuttopolitiikka, kun on tämmöinen niin pitäähän sitä heille työtä tarjota. Mielummin kuin kantaväestölle.

Päästöt ovat melkoisia liikenteessä, kun suuri osa suhaa lyhyitäkin matkoja omilla autoillaan ja aiheuttavat päästöjen lisäksi myös vaaratilanteita. Julkista liikennettä kohennetaan supistamalla vuoroja ja lisäämällä lippujen hintaa, jotta aivan takuulla ne viimeisetkin julkisen liikenteen käyttäjät vaihtavat omiin autoihin. Eiköstä se pitäisi juuri päinvastoin olla. Kannustaa julkisten käyttöön alentamalla lippujen hintaa ja tarjoamalla sujuvia linjoja?

Voiko olla näin kannustavaa toimintaa Suomessa? Holhoava yhteiskunta, ettei vaan vaaroja synny missään tilanteessa. Liikennevalojen ohjelmointikin on tehty liikennettä hidastavaksi eikä jouhevoittamiseksi, mikä olisi se pääasiallinen tarkoitus.

http://rayhablogi.blogspot.fi/2014/06/mielisairas-suomi.html

Liikunta... mikä ihana vapaus. Vai onko sittenkään? Koulussa lapset viettävät suurimman osan valveillaolo ajastaan arkena. Liikunta siis tapahtuu suurella osin koulussa. Välitunneilla riehutaan ja temmelletään ja pelataan jos jonkinmoisia pelejä. Mutta auta armias jos sattuu kiipeämään kivelle niin heti välituntivalvoja on käskemässä alas kiveltä. Tai jos liikuntatunnilla ilman lupaa kiivetään puolapuille niin sama kielto. Mikä siinä tekee turvallisempaa, kun on lupa tehdä asia kuin se että tekee ilman lupaa?

Annetaan lasten liikkua vapaasti ja ilman suurempia kieltoja. Tällä tavalla lapsi oppii omat rajansa ja turvallisuutensa. Kiellot vain rajoittaa lapsen mielenkiinnon iikkumiseen. Halutaanko lasten liikunta tappaa heti pienestä pitäen turhilla ja älyttömillä kielloilla? Myös ylisuojelevat vanhemmat tässä syypäitä?

Itse valmentajana annan lasten tehdä paljon sellaista mitä monet kieltäisikin, ja otan siinä tietenkin riskin, kun olen heistä reeniaikana vastuussa. Mutta sen takia meidän reeneissä onkin tosi hauskaa. Vahinko voi sattua myös ihan tavallisessa tilanteessa ja useinmiten se näin onkin, että tahattomassa ja vaarattomassa tilanteessa vahinko käy yllättäen. Ei siihen kovin paljoa voi oikeasti loppupeleissä varautua milloin vahinko sattuu. Annetaan lasten liikkua ilman turhia kieltoja!!

http://vimeo.com/77909425

Tässä runon muodossa mietteitä Suomessa olostani ylläolevien kieltojen ja normistojen myötä. En enää jaksa täällä olla, joten näkemiin.

En tiedä kauanko tätä jaksan,
Haluisin jättää jo tän tylsyyden lafkan.
Ei täällä ole tilaa mulla hengittää,
Haluisin Norjaan jo täältä lennähtää.
Vaan sekavat tunnelmat on mulla juuri,
kun joukkueen fiilis on mahtavan suuri.
En sitä haluisi heti alkujaan jättää,
Mutten itsekkään tänne halua jämähtää.
On seurattava omaa sydämen ääntä,
Vaikka mä särjen niitä useita täällä.

Puolen vuoden - 10 kuukauden ehdoton vankeusrangaistus

Olin lähellä saada mojovan ehdottoman vankeusrangaistuksen, kunnes vastapuoli todettiin olevan täysin syyntakeettomassa tilassa ja todettiin hänen olevan vailla ymmärrystä. Rangaistuksen pituus olisi ollut hiukan vielä epäselvää. Tämä selviää joka tapauksessa lähiaikoina tutkinnan tultua päätökseen. Joka tapauksessa tuomiota ei onneksi tullut.

Lähellä oli kun yli 40 hakijan joukosta pääsin neljän sakkiin, jotka kutsuttiin tutustumaan iltapäiväkerhoon, jonne valittaisiin oppisopimuksella työntekijä. Tämän saadessani olisin saanut vankeusrangaistuksen. En mä sitä loppupeleissä niin paljon olisi edes halunnut, että viivästyttäisin muuttoani muutamalla kuukaudella.

Norjaan mä haluan enemmän ja ensi syksynä sinne muutetaan. Sinne päästyäni voin ottaa elinikäisen tuomion kotimaastani. Kotimaani ompi Norja sitten!!!


Suomi on kylmä ja tunteeton maa,
Kerron sen teille ilosta vaan.
Hyvinvointivaltioko Suomi on?
Ja paskat, on suo niin loputon.
Suo on raskas ja täynnä paskaa,
Kuka tätä kurjuutta enää jaksaa?

Mä en ole jaksanut tätä enään kahteen vuoteen. Heti Espanjasta Suomeen muutettuani on elämä ollut suorittamista. Onneksi tähän tulee vuoden päästä kesän jälkeen muutos! Onnea voi tuota....

Jokaiselle joka pähkäilee toiseen maahan muuttoa, olkoon se Norja tai mikä tahansa niin uskokaa siihen ja tehkää töitä niin maali saavutetaan!!! Onni ei löydy välttämättä omasta synnyinmaasta. Minulta se ei ainakaan löytynyt. Nyt olen itse tekemässä sitä viimeistä matkaa kohti onnea. Muistakaa, että elämässä EI tärkeintä ole raha eikä rakkaus!!! Vaan ONNELLISUUS!!!!

Pienin askelin

Pienin askelin


Elämä on ollut melkoista vuoristorataa,
välillä hyvää, pääsääntöisesti pahaa.
Tehty on monet hyvät retket,
niillä jaksaa yli huonot hetket.


Muuttaessani 2012 marraskuussa takaisin Suomeen asuessani Espanjassa muutaman kuukauden tiesin tämän olevan vain väliaikaista. Päämääränäni on Norja, jonne tulen oman elämän vakiinnuttamaan ja perustamaan perhettä.


Asuessani reilut 22 vuotta synnyinkaupungissani Vaasassa vanhempien hoteissa turhauduin kaupungin menoon ja meininkiin. Ei antanut enää syytä jatkaa elämääni Vaasassa. Ei kerta kaikkiaan mikään. Selkäänpuukottajia ja toisten elämän eläjiä kaupunki täynnä, kuten pääsääntöisesti koko Suomi on.


Espanjassa tunsin sosiaalisuutta ja näin kuinka paikallisesti oikeasti on sosiaalisia niin oman suvun kesken, kuin ja ennen kaikkea tuntemattomien ihmisten parissa. Mikään ei estä aloittamassa mukavaa bussipysäkkikeskustelua tuntemattoman kanssa. Aivan fantastinen meininki mihin ihastuin täysin. Tätä noudatan paljolti itse, mutta tästä on tullut kuraa niskaan ja haukan katsetta. Niin outoja ihmisiä nämä suomalaiset, kun eivät voi ventovieraiden kanssa jutella edes.


Muuttaessani Espanjasta takaisin Suomeen muutin Pirkanmaalle Nokialle. Hetken aikaa sitä jaksoi nauttia jollain tavoin elämästä, mutta eipä pitkään. Tässä on ehditty muuttaa Nokialla kertaalleen sitten Vesilahdelle ja nyt taas Nokialle. Minut pitää enää täällä hetken aikaa vain ja ainoastaan elämäntilanteeni, jotta saan sen hyvälle tolalle ja pääsen reippain mielin muuttamaan.


Elämäni on miltei pari vuotta ollut vain ja ainoastaan suorittamista. Paikasta r, paikkaan s. Nyt n. Vuoden ajan pistän elämäni niille raiteille, että pääsen tekemään viimeisen suorittamisen paikasta S eli Suomi paikkaan N eli NORJAAN!!! <3


Suomessa olo sen jälkeen, kun muutin Espanjasta takaisin on ollut melkoista vuoristorataa. Välillä hyvää, mutta pääsääntöisesti huonoja ja masentavia aikoja. Onneksi ne pienet hyvät hetket, mm. valmennus touhut FC Nokiassa ja nyt syksyllä Nokian Krp:ssä on auttanut mua jaksamaan näiden huonojen hetkien yli. Ja tieto siitä tulevasta ja pysyvästä! Vuoden 2016 aloitan puhtaasti Norjassa ja muutan 2015 vuoden loppupuolella Norjaan ja heitän hyvästi Suomelle. Ei jää ikävä muuta kuin yksittäisiä henkilöitä ainoastaan.


Olen aloittanut päämäärätietoisesti valmistautumisen muuttooni. Kirpputorille vienyt ylimääräisiä tavaroita. Luopunut valmennusryhmistä. Luopunut turhista menoeristä, jotta saadaan taloudellinen tilanne muuttokuntoon. Tässä kaikessa on onneksi mukana Taivaan Isä! Häneltä saan tukea ja uskoa tulevaan.


Annetaan Unelmille siivet, jotka kantaa!! TULEVAAN!!!


Iso kiitos menee myös facebookissa Norjassa asuvien suomalaisten ryhmäläisille, jotka valavat uskoa omiin unelmiini ja päämääräni. Ovat tukemassa ja auttamassa muuttoani Norjaan jouluna 2015!!!

Vajaata elämää

En rauhaa täällä itselleni saa,
On Suomi niin tunteeton ja kylmä maa.
En täällä elämästä täysillä nauttia voi,
Kurjuuden päivät usein nyt soi.
Elämässä pitää saada täysillä nauttia,
Ilman että hakee yhtään vauhtia.
Haaveiluista paremmasta paikasta,
Täydellisyyden elämän laivasta.

Tähän onneen pääsen, kun jätän Suomen taakse,
Se on ollut mulle jo pitkään raskas vaate.
Nostan katseeni kohti tulevaa,
Ja matkaan edelleen kohti unelmaa!!!
Suomen jätän ja murheet unohdan,
Norjaan siinnän ja maljan kohotan!!!

To 9.10.2014

Katse kohti tulevaa

Ei kauaa mun täällä tarvi olla,
Voin pian sanoa päiviä olevan nolla.
Tämän jälkeen voin elämästä iloita,
En mieltäni sanoista pahoista vihoita.
Antaa historiani täältä jäädä taakse,
Onhan se ollu mulle raskas vaate.

Vaan on aika nostaa katse kohti tulevaa,
Ja matkata edelleen kohti unelmaa.
Ei sitä saa multa kukaan pois otettua,
Tullut on monen sitäkin koetettua.
Jälkeen koitosten, se vaan vahvistuu,
Kuten myrskytuulten, se entisestään vankistuu.

On tunteet ollut melkoista vuoristorataa,
Välillä hyvää, pääsääntöisesti pahaa.
On tärkeitä mulle ollut ne hyvät hetket,
Olen jaksanut kulkea myös ne huonot retket.
Tietäen niiden olevan vain väliaikaista,
On matka unelmaan niin taivaista.

7.10.2014

Muutto Norjaan

http://www.time55.com/fi/lahtolaskenta/?y=2015&m=sep&d=1&h=0&mi=0
&t=Norjaan-t55muutto
&yn=Santtu-t55Hyytinen&c=re&mc=no

Tärkeintä on onnellisuus

Vielä tulee se päivä jolloin kaikki puhuvat minusta ja minusta tulee miljonääri. Olen tehnyt kovasti töitä sen eteen ja on hienoa tulla näkemään työni hedelmä. Ostan hienon asunnon ja auton ja itse en ajatuksissanikaan siivoa asuntoa. Onko tämän suuntainen suunnitelmasi elämällesi vai tuntuuko muuten vaan tutulta unelmoinnilta? Mistä tästä loppujen lopuksi on kyse?

Tekeekö ihmisen onnelliseksi raha ja julkisuus, vai jokin muu? Itse olen saanut painiskella tämän asian kanssa viime vuodet todella paljon ja yrittää vakuutella toiset asiasta. Monet väittävät rahan tuovan onnellisuutta ja julkisuuskin on joidenkin mielestä avain onneen. Minä kysyn heiltä, että ovatko he kadottaneet itsensä kartalta!?

Elämän tarkoituksen etsiminen on suuri kysymys. Mikä elämässä on tärkeintä lopulta? Joidenkin mielestä elämässä on tärkeintä terveys. Mielestäni terveys on toissijainen asia, kun lähdetään etsimään mikä tekee elämästä elämisen arvoisen.

Lastensairaalan osastolla ollaan aivan toista mieltä mikä on tärkeintä elämässä. Heiltä kysyttäessään kysymys: Mikä on tärkeintä elämässä? Vastaukseksi lapsipotilailta saataisiin: Tärkeintä on onnellisuus!

He eivät aina välttämättä toivo parantuvansa, mutta toivovat silti saavansa olevan onnellisia elämänsä viimeiset hetket. Tätä eivät suurin osa aikuisista tajua, vaan toivovat heidän mielummin olevan terveitä hinnalla millä hyvänsä. Unohtaen samalla lapsen oman toiveen, minkä useimmiten ovat sanoneet ääneen. He haluavat olla onnellisia sairaudesta huolimatta. Annetaan se mahdollisuus heille ja suodaan heille onnellinen elämä kaikesta huolimatta.

Mitä rahalla tehdään loppupeleissä elämässä? Kaupan ostoshyllyiltä ei löydy eikä tule koskaan löytymään tuotetta terveys tai onnellisuus! Onnellisuus tehdään eikä osteta! Tehdään oma kuin lastenkin elämä onnelliseksi pienistä asioista. Onnellisuuteen ei tarvitse materiaa, vaan tekoja haluamaansa asiaa kohtaan. Tee juuri sitä mikä tekee Sinut onnelliseksi. Muulla ei ole väliä!  

Uskallanko huomenna kouluun

Kaikilla koululaisilla on ollut varmasti joskus tunne, ettei jaksa mennä kouluun, vaan jäisi mieluummin kotiin nukkumaan ja tekemään jotain ihan muuta. Monesti tämä selittyy sillä, että nuoret eivät jaksa käydä koulua vaan pitävät sitä vastentahtoisena paikkana. Nuoret eivät myöskään jaksa alati kasvavia tehtävämääriä suorittaa kunnialla läpi.

Kaikki nuoret eivät paini noiden asioiden parissa, vaan heillä on raskaammat murheet repussaan. He taistelevat pääsääntöisesti yksin kiusaamista vastaan. Heillä on joka kouluaamu pelko päivän kulusta. Mitä tänään tapahtuu? Miksi minä? Jaksanko tätä enää? Kysymykset vain pyörivät ajatuksissa, lappaessa aamupalaa suuhun ja vielä koulumatkallakin. He eivät ole onnellisia, vaikka toivoisivat olevansa.

Koulussa kiusattu hakeutuu mahdollisimman kauas kiusaajista ja yrittää parhaansa mukaan vältellä heitä. Kiusaaminen voi olla fyysistä tai henkistä, mutta hän ei kuitenkaan uskalla kertoa koulun aikuisille kiusaamisesta. Hän pelkää, että kiusaajat kostavat seuraavan kerran pahemmin mikäli hän kertoo aikuisille kiusaamisesta.

Koulupäivät ovat myös usein pitkän tuntuisia ja aina pitää katsoa ympärilleen, etteivät kiusaajat pääse yllättämään. Jokainen oppitunti taas on piinaavan pitkä. Kiusattu ei uskalla osallistua yhteiseen keskusteluun luokassa, sillä hän pelkää kiusaajien saavan lisää aihetta kiusaamiseen. Mielessä vain pyörii: mitä jos vastaankin väärin?

Koulupäivä etenee tuskallisen hitaasti ja mitä vaan voi vielä tapahtua. Onko tämä viimeinen koulupäiväni minkä jaksan? Vai voinko selvitä tästä tilanteesta? Viimein koulupäivä päättyy ja tuska on ohi. Vai onko sittenkään?

Koulupäivän jälkeen aletaan jo miettiä seuraavaa päivää ja mitä silloin tapahtuu. Loppuilta onneksi saa olla rauhassa omassa kodissa. Taas yksi päivä mistä selvisin, mutta selviänkö seuraavasta? Kuinka kauan minä vielä tätä jaksan?

Tuossa hieman lyhyesti siitä minkä kanssa kiusattu joutuu päivittäin taistelemaan. Ulkopuolinen ei näe kiusatun nuoren sisälle kuinka rikki hän on loputtomasta taistelusta kiusaamista vastaan. Voi kunpa näkisimme ja voisimme puuttua siihen.

Kuinka voisimme auttaa koulukiusattuja, jotta he pääsisivät nauttimaan koulupäivistä eikä olla peloissaan? Voimmeko olla nuoren apuna enemmän, vaikkei hän pyytäisikään? Ehkäpä juuri silloin hän oikeasti tarvitsisi sitä kuuntelevaa aikuista. Voimme kysyä jo tänään minkälaista oli koulussa ja mitä teitte.

Huomenna se voi olla jo liian myöhäistä! Punotaan yhdessä välittämisen verkko, jonka läpi yksikään enkeli ei putoa.

Itsestään selvyys

Lasten vapaa-ajan täyttää koko aika enemmän ja enemmän tietokoneet, pelikonsolit, tv:t sun muut sähköiset vempaimet. Parhaimmillaan niiden parissa vietetään useita tunteja päivässä ja kitistään heti, kun niiden käyttä rajoitetaan. Valitetaan vanhemmille, että he eivät ole normaaleja ja heidän kaverinsakin saa katsoa telkkaria ja olla tietokoneella useita tunteja päivässä. Kuinka he pilaavat heidän elämänsä ja ovat tylsiä vanhempia.

Tätä eivät lapset pitemmälti tajua, että kun heidän vanhempansa ovat olleet heidän ikäisiään niin ei ole ollut vastaavia laitteita. Tätä eivät lapset kuitenkaan halua ottaa kuuleviin korviinsa. Vaan jatkavat kitisemistä.

Katsoessani Super Nanny ohjelmaa vastaavan ongelman kanssa paini eräs perhe, jossa oli 11- ja 14- vuotiaat tytöt ja 7 vuotias poika. Perheen 11 vuotias tyttö puhui kännykällä yli 1000 minuuttia kuukaudessa ja oli päivässä jopa 4 tuntia tietokoneella. 14 vuotias tyttö taas ei osannut arvostaa omaa kotia, vaan haukkui sitä murjuksi ja sanoi, että kaikki tärkeät henkilöt asuvat kartanossa.

Super Nannyn vietyä heidät työleirille erääseen asuntojärjestön työmaalle, jossa kaikki kodit on tehty talkootyöllä sellaisille ihmisille, joilla ei ole varaa ottaa lainaa yleisillä lainamarkkinoilla. Perheen 11 vuotias tyttö rupesi itkemään ja totesi:

• On surullista nähdä tälläisiä ihmisiä.

Tämän tytön silmät avautuivat, kun hän tajusi että edelleen on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka vain haaveilevat omasta kodista, kännyköistä sun muusta kaikesta elektroniikasta. Tämä kokemus pisti hänet miettimään omaa suhdettaan tietokoneeseen ja kännykkään.

Tytön reaktio oli aito ja näki selkeästi kuinka tämä kokemus herätti hänessä tunteita asiaa kohtaan, joita hän on pitänyt itsestään selvyytenä tähän asti. Enää hän ei varmasti pidä itsestään selvyytenä näitä asioita. Tytöllä on sydän paikallaan.

Omaa suhtautumista näihin sähköisiin vempaimiin olen kans joutunut miettimään. Tälläkin hetkellä on viime kesänä ostettu iPad myynnissä, kun mitä sillä loppupeleissä tekee. Lisäksi on erittäin suuressa harkinnassa älypuhelimen vaihtamista ns. tavallisempaan kännykkään. Lisäksi en ole vuoteen käyttänyt pöytäkonetta ja nyt sekin on menossa vihdoin myyntiin. Syksyn elin ilman telkkaria, mutta nyt uuteen asuntoon muuttaessani telkkari taas on. Mitä mä kuitenkaan sillä pidemmän päälle teen edes? Pitäisikö vaan pistää pois koko toosa?

Tälle jatkuvasti kehittyvälle teknologialle ja digitaaliselle peliteollisuudelle olen tehnyt vastaiskun kehittäessäni lasten lautapelejä. Haluan todella, että lapset perheineen viettävät aikaansa hauskan ja mukavan lautapelin ääressä mielummin.

Ei ole itsestään selvyys omistaa kännykkä, tietokone ja televisio. Ilman niitäkin pärjää aivan varmasti elämässä. Pärjättiinhän ennen vanhaankin. Mieti voisitko itse luopua jostakin nykyajan materiasta ja elää ilman sitä? Minä olen tämän vuoden joka kuukausi jotakin ilman ja kirjoitan niistä kokemuksia ylös. Koita sinäkin!

Mun valinta

Olympialaiset alkavat olla loppusuoralla ja vielä sunnuntai päivän viimeinen kisapäivä edessä, jossa huipentuu mm. miesten kiekkofinaalin ratkaisu Ruotsi – Kanada. Itse olen täysin Ruotsin puolella, kuten koko kisojen ajan olen ollut avoimesti, kuten myös Norjan kannattajana. Tästä olen saanut kuulla koko kisojen ajan useilta eri henkilöiltä. Esiin on nostettu isänmaallisuus sun muuta. Urheilu kuitenkaan ei ole isänmaallisuuden asia. Faktaahan se vain on.


En kannusta mä Suomea,
vaan sydän sykkii komea.
Norjalle ja Ruotsille,
mä vähät välitän sille.
Kun loskaa siitä niskaan saan,
mua muiden mielipiteet vähät kiinnostaa.
Norja ja Ruotsi on ykkösiä mulle,
ei niiden tarvitse olla sitä sulle.


Mä en peittele sitä, että kannustan urheilussa tosi paljon Ruotsin ja Norjan urheilijoita. Miksi pitäisi? Urheilu, kuten musiikki on mielipide kysymys. Löytyy listalta myös Espanja ja Suomikin listoilta, kun eri urheilulajeista puhutaan. Kuitenkin enemmän löytyy tuolta Norjasta suosikkini jostain syystä.


Sydän sykkii sinivalkopunaista. En tiedä miksi, mutta näin vaan on. Ei sen tarvi sinivalkoista sykkiä, vaikka Suomessa olen syntynytkin. Suomi pysyy ikuisesti mun synnyinmaana, mutta kotimaana ei mitä luultavammin kovinkaan pitkään. Kotimaani onpi joku muu tulevaisuudessa, toistaiseksi se on Suomi. Elämä on valintoja täynnä ja sinun on itse tehtävä ne valinnat.


Se on mun valinta mitä mä teen,
se on mun valinta minne mä meen.
Se on mun valinta miten mä teen.
Se on mun valinta miksi sen teen.


Olen saanut valinnoistani ja etenkin tämän asian tiimoilta todella paljon ihmetystä ja lokaa niskaan, mutta mua ei kiinnosta mitä muut ajattelee siitä mitä teen. Totean usein heille vain, että hankkikaa elämä. He arvostelevat toisten valintoja vain siksi, kun heillä ei ole omaa elämää. Omapahan on valintansa.


Uskalla sinäkin elää omaa elämää ja tehdä omat valintasi. Onko se lottovoitto lopulta syntyä Suomeen? Minun mielestäni ei todellakaan ole. Sä sen sijaan saat itse tehdä sen oman valintasi mitä vastaat kysymykseen.

Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide!

Saamelaisten kansallispäivää vietetään helmikuun 6. päivänä. Tuona päivänä vuonna 1917 Pohjoismaiden saamelaiset aloittivat rajat ylittävän keskinäisen yhteistyön. Saamen kansa on Euroopan unionin ainut alkuperäinen kansa ja heillä on oma lippu ja kieli. Yleisin puhuttu saamen kieli on pohjoissaame, jota puhuu yli 20 000 ihmistä Pohjoismaissa. Suomessa pohjoissaamea puhuu 2000 ihmistä. Muita Suomessa olevia saamenkieliä on inarinsaame ja koltansaame. Molempia puhuu n. 300 saamelaista. Inarinsaamea puhutaan Inarinjärven ja Utsjoen ympäristössä ja se on vain Suomessa puhuttu kieli.

Syy miksi saamelaiset halusivat pysyä ns. omana kansanaan oli ensisijaisesti saada säilyttää mahdollisuus heidän perinteisiin elinkeinoihinsa.

Viralliseen almanakkaan liputuspäivä saatiin vasta 2004 vuonna, mutta ennen sitä on saamelaiset jo liputtanut kansallispäivänä.

Saamelaisiin yhdistetään usein porotalous, mutta se ei ole itsestään selvyys saamelaisille hoitaa porotokkaa. Suuri osa saamelaisuutta on myös käsityötaito, joka heillä on hallussa. Materiaaleina käytetään paljon poronluita, nahkaa ja turkkia.

Saamelaisten näkyvin tunnus on saamenpuku. Pukua käytetään erityisesti juhlatilaisuuksissa, mutta jotkut käyttävät sitä myös aina kylille mentäessä. Suomessa on 5 erilaista saamenpuvun päämallia.

Tunnettuja saamelaisia ovat mm. poliitikko Janne Seurujärvi, alppihiihtäjä Anja Pärson, näyttelijä Renée Zellweger ja lestadiolaisten kantaisä Lars Levi Laestadius.

Asenne ratkaisee

Herään aamulla virkeänä ja nousen ylös keittämään kahvia. Lämpömittari näyttää
- 20 astetta. Mukava keli lähteä hiihtämään Inarinjärvelle, matkassa
ajattomuus ja termospullollinen kuumaa kaakaota. Retken jälkeen paluu
kämpille ja sauna päälle ja ei muuta kuin rentoutumaan takkatulen ääreen nauttien
elämästä. Omassa lämpimässä kelomökissä.

Tuollainen on minun unelmani ja kenties on totta muutaman vuoden päästä.
Olisihan se mukava päästä lapin hienojen maisemien luokse aina kun haluaa
omaan mökkiin. Pois arjen kiireistä ja askareista rauhoittumaan ja nauttimaan lapin
ihmeellisestä taiasta.

Olen useasti omia unelmiani ääneen maininnut ja saanut niin kannustavia
kommentteja kuin kuraa niskaan, mutta mitä niistä. Riittää kun minä itse uskon
niihin ja teen töitä sen eteen. Minä en välitä mitä muut tekemisistäni tai
sanomisistani sanovat. Minulla itselläni ei ainakaan aikaa ole eikä intressejä edes
lähteä moittimaan muiden unelmia. Minä arvostan ihmistä yksilönä.

Kohti unelmaa.
Minä mennä saan.
Sanokoot muut mitä haluaa.
Rakennetaan Unelmille.
Siivet jotka kantaa.
Unelmaan.

Unelmat ovat niitä, jotka pitävät sinut elämän ilossa kiinni. Unelmat ovat aina työn
arvoisia. Niiden eteen haluaa ja kannattaa tehdä töitä. Useimmiten unelmat eivät
kävele sinua vastaan, vaan Sinä kävelet ja pusket niiden luokse. Matkan varrella
saattaa tulla ylämäkiä ja alamäkiä sekä isoja esteitä, mutta ne ovat kierrettävissä.
Asenne on joka ratkaisee pääsetkö maaliin oman unelman tavoittamisessa.

Itse nostan asenteen suureen rooliin niin työelämässä, valmentaessa, kuin
arkielämässäkin. Itse käytän monessa tilanteessa AAA­-luokitusta eli Asenne,
Asenne ja Asenne! Oikealla asenteella pääsee pitkälle. Siihen lisäksi oma uuttera
työ nostaa sinut lähemmäksi omaa unelmaa, mikä ikinä se onkaan.

Mikä on sinun unelmasi? Haluatko sen oikeasti saavuttaa jossain vaiheessa
elämääsi? Muista asenne ja kova työ sen eteen. Näillä eväillä unelmasi
tavoittaminen on mahdollista. Jos et itse usko unelmaasi, niin eivät muutkaan.
Asenne ratkaisee!